"Kaikki tämä on ollut eikä tule koskaan enää. Sitä on vaikea ajatella." : omaelämäkerrallisuus, eksistentialismi ja moniaikaisuus kuvataiteilija Elga Sesemannin tuotannossa

Maisterintutkielmassani tarkastelen kuvataiteilija Elga Sesemannin tuotantoa omaelämäkerrallisuuden, eksistentialismin ja moniaikaisuuden näkökulmista. Elga Sesemann on pitkään ollut oman viiteryhmänsä marginaalissa ja jäänyt melko tuntemattomaksi taiteilijaksi. Sesemannia on tutkittu varsin vähän, eikä hänen tuotantonsa koko potentiaalia ole vielä hyödynnetty tutkimuksen kentällä suuremmin. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Elga Sesemannin tuotantoa aiempaa laajemmin ja siten muodostaa tuoreita näkökulmia Sesemannista ja hänen tuotannostaan. Tutkimusaineisto on rajattu Sesemannin 1940-luvun omakuviin (13 kpl) sekä kattavasti 1960–1990-lukujen tuotannon teoksiin (60 kpl). Teosten lopullista rajausta on ohjannut paitsi laadullisen tutkimuksen toteuttamisen periaatteet myös tutkimukseen valikoituneet näkökulmat, jotka yhdessä muodostavat myös tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Visuaalisen aineiston ohella tutkimuksen keskeisenä aineistona on myös Sesemannin muistelmaromaani Kuvajaisia – erään omakuvan taustamaisemaa (1959), jossa taiteilija on palannut käsittelemään lapsuutensa aiheita ja aikaa Viipurissa ennen sieltä pakenemista talvisodan syttymisen vuoksi. Muistelmaromaanin sisällöt ovat osaltaan ohjanneet myös visuaalisen aineiston rajauksessa. Aineiston analyysissa hyödynnän lähilukua sekä visuaalista ja narratiivista analyysia. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitkä aiheet ja teemat ovat tunnusomaisia Elga Sesemannin taiteelle? Millaista on teemojen suhde menneeseen ja nykyisyyteen? 2. Mitkä lapsuuden ajatukset, kokemukset ja tunteet nousevat esiin Sesemannin muistelmaromaanissa? 3. Miten omaelämäkerrallisuus, eksistentialistinen pohdinta ja moniaikaisuus ilmenevät Sesemannin tuotannossa? 4. Millaisia johtopäätöksiä Sesemannin kokemus- ja tunnemaailmasta sekä hänen maailmankatsomuksestaan voidaan tuotannon pohjalta tehdä? Omakuvien analyysissa keskiöön nousee Sesemannin itsetutkiskelu, tunneilmaisu ja -kontrolli sekä tarve tulla nähdyksi. Samat seikat voidaan nähdä myös muistelmaromaanissa Sesemannin omaelämäkerrallisen minän tarkastelussa. Itsetutkiskelu jatkuu 1960–1990-lukujen tuotannossa kohdistuen lapsuuteen, jonka aiheet toistuvat sekä muistelmaromaanissa ja Sesemannin teoksissa. Aiheista keskiöön nousevat mm. Sesemannin isän kuoleman käsittely, lapsuuden kasvuympäristön elementit sekä menetyksen teema, jotka ilmenevät omaelämäkerrallisuuden lisäksi myös moniaikaisuuden kehyksessä. Olemassaolon ja elämän päättymisen pohdinta toistuu Sesemannin tuotannossa ja määrittää osaltaan taiteilijan henkistä maisemaa, joka paikoin yhdistyy myös Sesemannin lapsuuteen. Omaelämäkerrallisuus, eksistentialismi ja moniaikaisuus määrittävät yhdessä Sesemannin tuotantoa, jossa nämä piirteet myös limittyvät toisiinsa. Tutkimuksen aineiston, näkökulmien ja menetelmien pohjalta Sesemannin tuotannosta on nähtävissä tuoreita tulkintoja, jotka tuottavat uusia katsontatapoja Sesemannin tuotantoon. Tutkimuksen tulosten kannalta aineistojen limittäinen analyysi on osoittautunut antoisaksi ja tuloksia rikastuttavaksi menettelyksi